Mitä uutta ja tärkeää korjaavat uudet muistot tuovat traumasta toipumiseen?

Traumaattinen tapahtuma ylittää ihmisen sietokyvyn ja rikkoo terveet rajat. Vuosien jälkeenkin traumasta muistuttavat pienetkin asiat voivat saada autonomisen hermoston hälytystilaan. Nämä reaktiot voivat olla vahvasti toimintakykyä rajoittavia tavallisissa arkisissa tilanteissa.

Kehollinen informaatio on tärkeä väylä traumasta toipumisen tukena.

Keho kertoo tässä ja nyt rehellistä tarinaa itsestämme. Kehollisilla harjoituksilla voidaan tukea autonomisen hermoston säätelyä sekä rauhoittaa ylivireys- ja alivireystiloja. Toisaalta keholliset reaktiot kertovat heränneistä tunteista, tarpeista tai halusta ilmaista jotakin. Tämän tiedon hyödyntäminen terapiassa auttaa pääsemään ongelman ytimeen käsitteellistä puhetta suoremmin.

Kaikessa terapeuttisessa työskentelyssä tärkeää on suhde terapeuttiin. Paranemista tukeva ihmissuhde on oleellinen traumasta toipumisessa.

PBSP tarjoaa tärkeää uutta ymmärrystä.

Edellä kuvattuja kehollisen työskentelyn periaatteita sovelletaan eri tavoin terapeuttisesta menetelmästä riippuen. Myös psykomotorisessa Pesso Boyden -terapiassa (PBSP) nämä periaatteet ovat tärkeitä, mutta PBSP ottaa vielä yhden aivan oleellisen askeleen eteenpäin. Se on korjaavien uusien muistojen luominen. Tähän työskentelyyn liittyy kehotietoisuuden lisäksi ymmärrys muistin toiminnasta ja mielikuvituksen hyödyntäminen.

Tavoitteena saattaa toipumisprosessi parempaan päätökseen.

Toukokuussa 2021 Viisas Keho Oy:n järjestämässä webinaarissa psykoterapeutti Arja Antervo kuvaili, miten psykoterapian myötä itse traumaoireilu useimpien kohdalla helpottuu. Silti ihmisen voi edelleen olla vaikea tavoittaa onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunteita elämässään.

Samasta ilmiöstä oli kiinnostunut myös PBSP:n kehittäjä Albert Pesso. Hänen mukaansa toipuminen ja onnellisuus ovat kuitenkin mahdollisia ja tavoittelemisen arvoisia. Ei siis tarvitse tyytyä pelkästään selviytymiseen ja oppia elämään trauman kanssa. Kyky elää onnellista elämää epätäydellisessä maailmassa on tavoitteena PBSP-terapiassa.

Oleellista on kyky vastaanottaa, tunteiden purkaminen voi olla välivaihe.

PBSP:n kehittäjät Albert Pesso ja Diane Boyden-Pesso oivalsivat, että oleellista ei ole, mitä ihminen voi purkaa itsestään ulos vaan mitä ihminen kykenee ottamaan vastaan. Tunteiden purkaminen helpottaa oloa. Aina se ei kuitenkaan riitä, vaikka hetkellisesti siltä vaikuttaisikin. Kokemukseen liittyviä tarpeita on syytä tarkastella syvemmin.

Kun ihminen kykenee vastaanottamaan häneltä aiemmin puuttuneita kokemuksia, herättää se kehossa hyvän olon tunteita ja helpotusta. Jännitystilat rentoutuvat.  Myös suru nousee usein pintaan siitä, miten elämä ja ihmissuhteet ovat aikoinaan menneet valitettavalla tavalla ja tahattomasti pieleen.

Tunnereaktioitamme värittävät menneisyyden muistot, niin hyvät kuin huonot kokemukset.

PBSP-terapiassa avataan huolellisesti muisto, joka vaikuttaa hankaloittavasti tässä hetkessä asiakkaan elämään. Samalla luodaan erilaista narratiivia ja vaihtoehtoa. Miten elämä olisi aikoinaan voinut mennä toisin niin, että ympäristö olisi vastannut asiakkaan luonnollisiin tarpeisiini hänelle oikealla tavalla?

Kun vaihtoehtoinen narratiivi on uskottava, tuntuu se välittömästi kehossa helpotuksena ja hengityksen vapautumisena. Tyydyttävää kehollista uutta muistoa myös vahvistetaan joko roolihenkilöiden avulla tai käyttämällä esimerkiksi tyynyjä ja peitteitä sopivalla tavalla. Näin asiakas saa kokemuksen, että hänen tarpeisiinsa vastaavat ideaaliset henkilöt ovat asettuneet suhteessa häneen juuri hänen tarvitsemallaan tavalla.  

Kun uusi uskottava tarina tyydyttävästä muistosta on valmis, terapeutti pyytää asiakasta mielessään siirtämään tämän tunnelman siihen ikäkauteen menneisyydessä, jossa hän tätä kokemusta olisi erityisesti tarvinnut.  Näin asiakas istuttaa vanhan muistipaikan rinnalle uudenlaisen, tyydyttävän tunnekokemuksen, jossa hänen tarpeet olisivat  täyttyneet hyvissä ihmissuhteissa.

PBSP-terapian toimivuutta voi verrata elokuvan katsomiseen.

Elokuvissa tiedämme, että katsomme fiktiota, mutta silti voimme eläytyä täysillä elokuvan tunnelmaan ja tunteisiin. PBSP-terapiassa asiakas tietää, että tavoitteena on luoda ikään kuin uusi tyydyttäviä tunteita sisältäviä elokuva menneisyyteen. Todellisen elämän tapahtumat eivät unohdu, mutta tunnetasolla niihin kiinnittyminen vähenee.

Uusi muisto rakentaa uudenlaista suojaa traumatriggereitä vastaan. Triggerit eivät enää pääse tunkeutumaan sisään samalla tavalla kutsumatta kuin aiemmin.

PBSP:n uudessa muistossa oleellista on, että tiettyyn tarpeeseen olisi vastattu juuri oikealla tavalla ikäkauden tarpeeseen nähden. Oleellista on myös ihmissuhde, jossa tyydyttävä kokemus olisi tapahtunut. Menneisyyteen luodaan kuvitteellinen perhe ja yhteisö, jonka henkilöihin olisi muodostunut turvallinen kiintymyssuhde.

PBSP:ssä paraneminen ei tapahdu vain suhteessa tämän hetken terapeuttiin vaan suhteessa menneisyyteen luotuihin ideaalisiin henkilöihin. Ihmissuhteen merkitys on näin avain, ja sitä hyödynnetään optimaalisesti. Näin myös kielteisten transferenssi-ilmiöiden kuormittavuus terapiasuhteessa pienenee. Asiakas voi kokea olevansa aikuinen suhteessa terapeuttiinsa, ei esimerkiksi liian tarvitsevainen lapsi. Helposti häpeää herättävää tarvitsevaisuutta on helpompi työstää suhteessa ideaalisiin henkilöihin kuin kokea tarvitsevaisuutta suhteessa terapeuttiin.

Kansainvälinen tiedeyhteisö on heräämässä uusien muistojen merkittävyydelle.

Neurotieteellinen ymmärrys aivojen toiminnasta on lisääntynyt. Tätä kautta Albert Pesson ja Diane Boyden-Pesson luovan työskentelyn kautta jo 1960-luvulla löytynyttä oivallusta voidaan selittää tieteen avulla. Myös arvostettu asiantuntija Bessel van der Kolk käsittelee PBSP-työskentelyä Jäljet kehossa -kirjassaan arvostavasti.

Oikeudenmukaisuuden juuret ovat kehossa.

Kun ihminen saa tunnetasolla korjaavia kokemuksia, tuntuu tämä maailman luonnollisimmalta ja oikealta – ikään kuin paluulta turvalliseen kotiin. Keho tietää, mikä meille on oikein.

– Riitta Saarikko