Tunnistatko, kun sisäisen kasvun esteenä on omnipotenssi?

Omnipotenssissa on kysymys omavoimaisuudesta tai kaikkivoipaisuudesta. Se voi tiedostamattamme suojata persoonamme haavoittuneita ja tarvitsevia osia. Näin se voi estää toipumista menneisyydessä tapahtuneista ihmissuhdetraumoista: terapia ja sisäinen kasvu eivät yrityksistä huolimatta etene. Seuraavassa tutkin ilmiötä ja sen ratkaisua Pesso Boyden System Psychomotor -terapian avulla (Winnette & Baylin, 2017).

Omnipotenssin rakentuminen persoonaamme alkaa usein hyvin varhain, lapsuudessa tai nuoruudessa, kun ihminen tarvitsisi kehitykseensä tukea läheisistä ihmissuhteista. Jos lapsi tai nuori kokee itse tai aistii ympäristössään vääryyksiä tai puuttuvia tärkeitä vanhemmuuteen kuuluvia rooleja, asettaa hän tiedostamattaan itsensä näihin rooleihin korjaamaan tilanteita. Tämä tapahtuu automaattisesti: hän ei tietoisesti ajattele täyttävänsä mitään puuttuvia palasia tai rooleja. Esimerkiksi, jos vanhemmat tai toinen heistä puuttuu, saattaa lapsi alkaa tarjota itse itselleen niitä vanhemmuuden laatuja, joita hän oikeasti tarvitsisi itsensä ulkopuolelta hoitavilta aikuisilta. Hän alkaa kannatella itse itseään liian varhain. Hän saattaa myös ryhtyä kannattelemaan vanhempaansa ja kääntää roolit päinvastoin (yrittää korjata jotakin, mitä vanhemmalta on puuttunut omassa kehityksessään). Toimintatavoilla, joissa ihmiselle on kehittynyt automaattisia omnipotentteja rooleja tai malleja, on taipumus jatkua myös myöhemmissä ihmissuhteissa aikuisuudessa.

Oleellista on myös, että kun asetumme omnipotentteihin rooleihin suhteessa itseemme tai toisiin ihmisiin, kuvittelemme aina tiedostamattamme, että olemme ainoita, jotka voimme tämän roolin täyttää. Ikään kuin se olisi meille annettu pyhääkin pyhempi tehtävä. Emme halua luopua tästä tehtävästä helpolla, sillä jollakin primitiivisellä tasolla se on myös turvannut lapsena omaa henkiinjäämistä. Saamme omnipotenteista rooleista myös voiman tunnetta. Esimerkki tästä voi olla ”maailmanparantaja”, joka näkee esim. yhteiskunnassa jonkin perustavaa laatua olevan vääryyden. Hän kokee itse olevansa oikeassa ja toisen osapuolen väärässä. Alun voima ja uho kääntyvät kuitenkin uupumukseksi ja pettymykseksi, sillä tyypillisesti hän on lähtenyt idealistiseen taisteluun ylivoimaista tehtävää vastaan. Omnipotentti voima ei ole siis kestävää. Taistelu ja asioiden polarisaatio eivät tuo ratkaisua sisäiseen konfliktiin. Kipu nousee omassa sisimmässä yhä uudelleen ja taistelu on uuvuttavaa.

Kun asiakas terapiassa törmää omnipotentteihin rooleihinsa, olisi se tärkeä tunnistaa. Omnipotenssista voi kertoa mm. vastustus. Vastustus voi olla ehkäpä koko terapeuttisen työskentelyn välttelyä tai erilaisten vikojen etsimistä: miksi työskentely ei tunnu hyvältä, turvalliselta tai tärkeältä. Joillekin ihmisille on tyypillistä etsiä ratkaisua löytämättä sitä mistään. Esimerkiksi toistuvasti etsiä ja sitten hylätä uusi terapeutti ja menetelmä: mikään ei tunnu omalta eikä riittävältä alun lupaavuudesta huolimatta. Omnipotenssi voi ilmetä myös esim. jähmettymisenä ja tuttuun tuskaan jumittumisena, kyvyttömyytenä ottaa vastaan tarjottua tukea ja turvallisuutta tai mielen tyhjyytenä (dissosiaationa). Näin ihminen ei kykene saamaan yhteyttä ongelman ytimeen, omaan kehoonsa ja mieleensä ja niissä tuntuviin pidäkkeisiin.

Pesso Boyden System Psychomotorin kehittäjä Albert Pesso kuvasi ytimekkäästi, että omnipotenttisiin rooleihin liittyy viisi eri puolustusmekanismia: masennus, dissosiaatio, viha itseä tai ulkoista kohdetta kohtaan, kykenemättömyys saattaa asioita päätökseen ja kykenemättömyys kokea onnellisuutta. Näitä defenssejä voi tiettyyn asiaan liittyä yksi tai useampi.

Omnipotenttisesta roolista luopuminen tarkoittaa tutusta voiman tunteesta hellittämistä, astumista uuteen ja tuntemattomaan, vaikka se olisi juuri sitä, mitä ihminen olisi koko elämänsä ajan syvästi kaivannut. Se tarkoittaa myös rohkeutta luottaa toiseen ihmiseen: ottaa vastaan jotakin itselle erittäin tärkeää toiselta ihmiseltä, itsensä ulkopuolelta. Jotkut ihmiset ovat tottuneet turvautumaan itsensä lisäksi tai vaihtoehtoisesti jumalaan tai henkimaailmaan. Kuitenkin luottamuksen sillan rakentaminen toiseen ihmiseen on perusasia, jotta haavoittuneet osamme voisivat integroitua minuuteemme eheämpään puoleen. Yhteys toiseen ihmiseen on biologinen perustarpeemme, jota olisimme tarvinneet jatkumona kohdusta alkaen. Sitä ei voi sivuuttaa yhteydellä henkimaailmaan tai jumaluuteen.

Omnipotenssin voi tunnistaa myös kehon kielestä. Vastustuksen ja kiertelyn lisäksi se näkyy kasvojen ilmeissä ja erityisesti nauraessa, kun ihminen on yhteydessä omnipotenttiseen voiman tunteeseen. Tällaista naurua Albert Pesso kuvaili ”pirun naurulla”. Nauru kuvastaa primitiivistä iloa, jota esim. eläimet kokevat pyydystäessään ja tappaessaan saaliinsa. Siihen liittyy ironiaa, ylemmyyttä ja voimantunnetta – se ei ole empaattista eikä kumpua aidolla ilolla täydestä sydämestä.

Jos henkilö on asettunut menneisyydessään kannattelemaan toisia ihmisiä, hänen on tärkeä saada tunnekokemus, että nämä ihmiset ovat turvassa, ja joku muu hoitaa tai jonkun muun olisi kuulunut hoitaa se kannattelutehtävä, johon he ovat asettuneet. Niin kauan, kuin ihminen on omnipotenteissa rooleissa, hän ei itse kykene vastaanottamaan eheytymistä.

Pesso Boyden System Psaychomotor tarjoaa omnipotenttisten kysymysten ratkaisuun tarkkoja ja toimivia työkaluja, joita taitava terapeutti voi integroida myös toisiin terapioihin. Tärkein työkalu on ”elokuva” -tekniikka. Siinä asiakkaalle tarjotaan kuvitteellista mielikuvaa, joka kertoo, miten tapahtumat menneisyydessä olisivat voineet edetä toisin niin, että tilanne olisi ollut ideaalinen asiakkaan itsensä kannalta. Joku toinen, kuvitteellinen viisas henkilö tai esim. ryhmä ihmisiä olisi taitavasti, vaivattomasti ja menestyksekkäästi hoitanut asiakkaan omaksuman roolin. Näin asiakas olisi voinut luottaa, että tehtävä olisi tullut täytettyä ja hän itse olisi voinut elää turvallista ja täyttymyksellistä lapsuuttaan sivuuttamatta omia tarpeitaan. Jos tämä vaihtoehtoinen tarina tuntuu asiakkaasta mahdolliselta, reagoi hän tarinaan helpotuksen tunteella. Näin se avaa terapiaprosessin solmun: hän voi alkaa kuulostella omia autenttisia kehitykseen liittyneitä ja aiemmin sivuutettuja tarpeitaan. Mahdollisuus sisäiselle kasvulle ja eheytymiselle vahvistuu.

Ihmisyyden yksi perusasia on, että haluaisimme toteuttaa ja luoda meille syvästi tärkeitä asioita. Kuulla omaa sydäntämme ja ydintämme. Sisäinen kasvu ihmisenä on vahvistavaa! Omnipotenssin solmujen tunnistaminen ja niiden avaaminen helpottavat ja usein nopeuttavat omaa sisäistä kasvumatkaa.

-Riitta Saarikko